3 erilaista häätilaisuutta

3 erilaista
hääteemaa: budjetti, luonto ja bikinit

Haaveiletko hääjuhlista, joista puhutaan vielä vuosienkin kuluttua? Jossa on runsas buffet ja samppanjaa virtaa… tai ehkä vihkiseremonia metsän laidalla, jossa shamaani ja vieraat antavat sinulle ja kumppanillesi hyvää energiaa lahjojen sijaan… tai…

Samppanjahäät Pommac-budjetilla
Muutama vuosi sitten minut kutsuttiin häihin, jotka olivat todella suurenmoiset sanan varsinaisessa merkityksessä (…ja muistakaa, että olen elänyt ylellisenä vaimona lännessä, dollarimiljardöörien maassa, ja sen vuoksi käynyt lukuisissa todella upeissa juhlissa!); paljon vieraita, upea buffet, samppanjaa, samppanjaa, samppanjaa ja tanssia linnassa… Voitte kuvitella hämmästykseni, kun emäntä hieman tahdittomasti paljasti, että kutsukortin hinta oli alhaisempi kuin tavallisessa jouluillallisessa!

Miten tämä hääpari sitten onnistui siinä? No, ensinnäkin kyse on tietenkin suunnittelusta ja erittäin hyvästä ennakkojärjestelystä. Siihen liittyy vielä se, että uskalletaan hieman epäruotsalaisella tavalla pyytää apua (ehkä vastineeksi tulevista palveluksista tai häälahjan sijaan). Ja tietysti suuri oma panos.
– Kutsut olivat esimerkiksi kauniisti käsin kirjoitettuja kaikille vieraille, joilla ei ollut sähköpostiosoitetta. Me, jotka käytämme sähköpostia, saimme saman kauniin kutsun sähköpostitse ja kehotuksen: ”Tulosta ja säilytä!”.
– Satumainen hääpuku oli antiikkia, ostettu pilkkahintaan ja sitten ”kunnostettu” morsiamen suunnittelijaystävän toimesta. Samoin sulhasen frakki.
– Samppanja – jota ensin tarjoiltiin sekoitettuna persikkamehuun (halvalla tukkuostoksella hankittuna) tervetuliaisjuomana ja sitten ruokajuomana – oli venäläistä ja maksoi melkein mitään.
– Buffet – joka koostui lähes yksinomaan kasvisruoista,(ne vihanneksista ja sienistä valmistetut ruoat, joissa oli ihania eksoottisia mausteita ja joita tarjoiltiin runsaasti lämpimiä ja kylmiä kastikkeita kera, ovat huomattavasti edullisempia kuin lohikanapeet alkupalana ja lihapala pääruokana) oli runsas, taivaallisen kauniisti katettu ja valmistettu sulhasen äitipuolen keittiössä.
– Illallinen ja juhla pidettiin linnassa, joka sijaitsi tunnin bussimatkan päässä (morsiamen veljen työpaikalta lainatulla bussilla, joka ei ehkä ollut maailman mukavin, mutta klassisen musiikin soidessa kaiuttimista ja samppanjan täyttäessä lasit matka oli silti nautinnollinen) kirkosta.
– Linnaa käytettiin koulutustoimintaan, ja se oli viikonloppuisin usein tyhjillään, joten vuokralainen oli enemmän kuin halukas tinkimään hinnasta.
– Linnassa soitti jousikvartetti – neljä nuorta paikallisesta musiikkilukiosta, jotka mielellään uhraavat muutaman tunnin lauantai-päivästään saadakseen tilaisuuden näyttää taitojaan suurelle osalle viihdealan ammattilaisista koostuneelle vierasjoukolle.
– Tanssisali – jota yleensä käytettiin kokoushuoneena – sekä 1960-luvulla kunnostettu ruokasali oli koristeltu niin, että ne näyttivät olevan entisessä loistossaan. Koristelusta oli vastannut morsiamen käly, joka päivittäin sisustaa H&M:n näyteikkunoita.
– Kun oli aika lähteä kotiin, me vieraat saimme onnelliselta pariskunnalta kirjekuoren, jossa oli kiitoskortit. Hääpari oli siis yksinkertaisesti ottanut hääkuvat kolme viikkoa ennen vihkimistä ystävänsä luona, joka oli taitava harrastelijavalokuvaaja ja jolla oli käytössään valokuvauslaboratorio… (ja siinä he säästivät jälleen postikuluissa). Se oli erittäin arvostettu ele!

Luontohäät
Minulla oli kunnia osallistua aivan toisenlaiseen hääjuhlaan pari vuotta sitten. Vieraat kokoontuivat isännän ja emännän johdolla hääparin kotiin (jossa hääpari ei ollut paikalla), ja sitten vaelsimme kutsussa kehotetusti ”mukavissa vaatteissa” pari kilometriä metsän läpi ylös vuorelle. Siellä meitä odotti näky: shamaani, joka pyysi vieraita muodostamaan ympyrän hääparin ympärille (jotka olivat muuten ehtineet samana aamuna vihkimiseen kaupungintalolla, kuten saimme myöhemmin tietää) ja mainitsemaan vuorotellen yhden positiivisen ominaisuuden itsestään. Tämän tarkoituksena oli luoda hyvää energiaa hääparin ympärille.
Laskeutuessamme vuorelta meidän piti sitten ottaa mukaan jotain luonnosta, joka mielestämme symboloi morsiamen ja/tai sulhasen, ja laittaa se suureen juuttisäkkiin, joka seisoi juhlatilan ulkopuolella. Sen piti tuoda harmoniaa ja ymmärrystä avioliittoon.
Se, kun näin sulhasen äidin – Skånen aatelisnaisen – Chanel-asussaan ja melko mutaisissa korkokengissään käsi kädessä punkkarin kanssa selittämässä, että hänen tärkein positiivinen ominaisuutensa on ”joustavuus”, on näkymä, jota en koskaan unohda!

Bikinihäät
…mutta häät, jotka muistan lämpimimmin (kaksinkertaisessa merkityksessä!..) ovat kuitenkin luultavasti ne, jotka järjestettiin veden rajalla eksklusiivisessa amerikkalaisessa lomakohteessa, jossa morsian oli täydessä juhlapuvussaan, joka koostui neulotusta valkoisesta bikinistä, joka ei juuri peittänyt hänen… hmm… kutsukaamme niitä erittäin kirurgisesti parannelluiksi ominaisuuksiksi; sulhanen oli aurinkolaseissa ja shortseissa, ja paikalla oli kourallinen vieraita erilaisissa uima- ja rantavaatteissa.
Juhla pidettiin siis läheisessä hotellissa, jossa hääpari oli vuokrannut koko uima-allasalueen, ja me söimme äyriäisbuffetin, joimme sateenvarjodrinkkejä ja tanssimme sulhasen uusimman levyn tahtiin.
Hääpari oli kirjaimellisesti silmät vain toisilleen ja poistui jatkuvasti juhlista mennäkseen sviittiinsä. Karkea sosiaalinen etikettivirhe kaikin puolin, totta kai, mutta se oli rakkautta (ja he ovat yhä monien vuosien jälkeen onnellisesti naimisissa), sellaista rakkautta, joka täyttää koko ympäristön ja saa kaikki vieraat tuntemaan, että he ovat todistamassa jotain ainutlaatuista ja aivan… aivan ihanaa……ja eikö juuri siitä hääjuhlissa ole kyse, ystäväni, riippumatta siitä, miltä juhlan ulkoiset tekijät näyttävät.

Löydä palveluntarjoajasi täältä!

Tarvitsetko apua hääpalveluntarjoajien löytämisessä? Kurkista yritysrekisteriimme.

KLIKKAA TÄSTÄ