Hääneuvottelu

Hääneuvottelu ei ole pakollinen; mikään ei velvoita tapaamaan ennen vihkimistä, mutta useimmiten uskon, että sekä hääpari että pappi toivovat sitä. Se on vanha ja hyvä perinne, joka juontaa juurensa ajalta, jolloin väestörekisteri oli kirkon hallinnassa. Se, mitä minä, Carl-Johan Lidén (pappi), tässä kirjoitan, on omia ajatuksiani ja pohdintojani hääkeskustelusta, eikä sitä voi soveltaa kaikkiin pappeihin, sillä jokainen toimii eri tavalla, mutta nämä ovat perusajatuksiani.

Ensimmäinen tapaaminen

Yritän tavata hääparin kahdesti, jos mahdollista: kerran kirkossa, jotta voimme harjoitella hieman, missä kenenkin tulee seistä ja miten kulkea. Jos mahdollista, yritän varmistaa, että myös urkuri on paikalla, jotta voimme sopia sisään- ja ulosmarssimusiikista, virsistä ja soololauluista.

Toinen tapaaminen

Tämä tapaaminen keskittyy paljon käytännön asioihin, ja yritän auttaa hääparia tuntemaan olonsa turvalliseksi itse vihkimistilaisuudessa, jotta tilanne ei tunnu oudolta, vaan olemme käyneet läpi kaiken, mitä tapahtuu, ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Toinen tapaaminen voidaan järjestää kirkossa, mutta mielestäni on rennompaa ja mukavampaa pitää se toisena ajankohtana ja toisessa paikassa, jos mahdollista, hääparin kotona. Tässä tapaamisessa voidaan käsitellä monia asioita, ja se voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, millainen hääpari minulla on edessäni.

Keskustelun kolme osaa

Yleisesti voin sanoa, että yritän sisällyttää keskusteluun kolme hieman laajempaa osaa tai teemaa:

Miltä heidän elämänsä on näyttänyt tähän asti, yhdessä ja erikseen. Kuinka kauan he ovat olleet yhdessä. Usein keskustelu kääntyy siihen, kuinka hyvin he tuntevat toisensa.

Miltä heidän elämänsä näyttää nyt, miksi he menevät naimisiin. Keskustelu siitä, mitä heidän mielessään liikkuu juuri nyt.

Miltä tulevaisuus näyttää, mitä teette viiden vuoden kuluttua. Keskustelu lapsista, uskollisuudesta ja siitä, miten ajattelette yhteistä elämää.

Nämä ovat lyhyitä ajatuksiani vihkikeskustelusta; tämä ei ole malli siitä, miltä sen pitäisi näyttää, vaan pikemminkin kuva siitä, miltä se voi näyttää. Syyni, tai pikemminkin yksi syy siihen, miksi kirjoitan näin, on se, että haluan parhaani mukaan tutustua niihin, jotka vihin. Toivon myös, että hääpari oppii jotain uutta toisistaan keskustelun kuluessa.
Onnea matkaan, ja toivon, että teillä on monia hyviä keskusteluja vihkijänne kanssa!